Muutto!!

Pitkän harkinnan tuloksena vaihdoin blogilleni uuden nimen ja muutin osoitteen:

Tuulintupa löytyy osoitteesta: http://tuulintupa.blogspot.com

Kun aloitin Fantasian olin yhä epävarma nimen sopivuudesta, halusin siitä kansainvälisen. Mutta näiden runsaan kahden aktiivisen kuukauden aikana olen tullut siihen tulokseen että haluan blogata vain suomeksi ja suomalaisten (ja suomalaista sukujuurta olevien) kanssa. Teillä on niin paljon hauskemmat blogit ja kirjoitukset kuin esimerkiksi ruotsalaisilla!

Joten tervetuloa kaikki uudet ja vanhat lukijat! Yritän pitää samaa linjaa kuin ennenkin.

TuuliS

Lähdin ostamaan pesuainetta ja hammastahnaa..

... ja tulin kotiin näiden kanssa! Löytyivät halpahallista tästä läheltä.

En osannut valita väriä joten kaikki kolme pääsivät mukaan. Mitä nämä maksavat Suomessa normaalihintaisina? Minä maksoin n 4 euroa/kerä. Muistin muuten ostaa myös ne kemikaalit joiden takia lähdin ostoksille.

Kävin myös eläinkaupassa ostamassa kaikenlaista tarpeellista koiranpennulle, jonka haemme lauantai-iltana. Se saa myyjältään mukaan "hauvapaketin", että selviää ensimmäisen illan ja yön, mm peiton joka tuoksuu emolta ja sisaruksilta (joita on 9!!). Lähtölaskenta lauantai-iltaan on alkanut...

Tänään pääosaa esittää fimitähti...

... ja blogiauto Volvo Amazon vuodelta 1959!!!

Minun omistuksessani auto on ollut elokuusta 2000. Ostin sen kun sain vähän perintörahoja ja olen aina ollut sitä mieltä että Amazon on kaunis ja linjakas Auto suurella A:lla. Isälläni oli niitä useampia ennenkuin hän vaihtoi Saab:iin. Tässä on sellaista nostalgiaa, ettei paremmasta väliä. Mies pitää sitä kunnossa, en itse ymmärrä autoista tuon taivaallista. Osaan niillä ajaa ja ne tankata, tekniikasta en ole kiinnostunut yhtään.

Tässä vielä toinen kuva vastapestynä.

Joku tarkkasilmäinen ehkä jo huomasikin ensimmäisen kuvan vanhan rekisterikyltin? Se on rekvisiittaa, olemme nimittäin olleet tänään Volvon mainoskuvauksessa! Tässä tarina: viime viikolla soitti yksi kaveri ja sanoi saaneensa nimeni ja puhelinnumeroni Volvo Amazonin -jäsenrekisteristä. Minun omistuksessani on ainoa 50-luvulta oleva auto, jossa on oikeat värit, nimittäin rubiininpunainen valkoisella katolla. Siis Tukholman seutuvilla. Hän kysyi olisinko kiinnostunut lainaamaan sitä Volvon uuteen mainosfilmiin. Olin tietenkin. Hän kävi sitä katsomassa ja kuvaamassa ja soitti seuraavana päivänä ja kertoi että auto on juuri sopiva heidän tarkoituksekseen. Kuvaus oli tänään ja meni oikein hyvin. Rekkari vaihdettiin ja Volvon oma kuski ajoi. Homma kesti 3 tuntia matkoineen (runsas tunti edestakaisin). Sain palkkioksi 1.500 kruunua (n 135 euroa)!! Ei hassumpi tuntipalkka. Filmi tehdään koska Amazon täyttää 50 vuotta tänä vuonna. Se tullaan esittämään TV:n mainoskanavilla, elokuvateattereissa ja internetillä. Eli olkaa tarkkana jos näette Volvon uuden mainoksen syksyn ja talven aikana!

Tämä kaveri löytyi omalta nurmikolta eilisiltana. Edellisen kerran löysin sen nukkumasta kukkapenkkissäni hajuherneiden takana aamulla aikaisin toukokuussa ennen töihin lähtöä.

Juuri nyt kun päivitän juttujani tulee TV:stä amerikkalainen filmi "How to make an American quilt". Tyhmä nimi filmille ja juoni tuntuu aika keksityltä, mutta tilkkupeiton valmistusta on hauska seurata ja lopputulos todella hieno. Myös muita pikku yksityiskohtia on kiva katsella, esim vaatteita. Pääosaa esittää Winona Ryder. Harmi ettei meillä pohjoismaissa ole tuollaisia traditioita, että suvun naiset kokoontuvat valmistamaan yhdessä peiton alusta loppuun esimerkiksi häälahjaksi. Sellaisen saisi urakkana valmiiksi paljon nopeammin kuin yksin.

Näilläkin on oma tarinansa

Ne on vaihdettu mollamaijaan! Kun olin pieni, alle kouluikäinen 50-60
-luvulla niin meillä kävi paljon kaupustelijoita suoraan ovella. Hyvin useat heistä olivat mustalaisia, tai romaaneja kuten nykyisin sanotaan. He myivät erikokoisia virkattuja liinoja enimmäkseen. Äitini kilttinä ihmisenä osti tietenkin aluksi, mutta lopulta heistä tuli maanvaiva eikä hän meinannut millään päästä heistä eroon sanomalla, ettei ole rahaa kotona. Yksi mustalaisnainen sitten pyysi "vaikka leikkikaluja lapsille", oli kai nähnyt syrjäänheitetyn mollamaijani nurkassa. En yleensäkään juuri leikkinyt nukeilla, enkä varsinkaan mollamaijalla, koska se ei ollut mielestäni tarpeeksi hieno nukke. Pidin enemmänkin nalleista. Tänään sitten mollamaijani oli taas epäsuosiossa ja äidin kysyessä (halusi kai epätoivoisesti päästä naisesta eroon) voisinko antaa sen, suostuin epäröimättä. Saimme nämä pikkuliinat maksuksi. Jälkeenpäin olen katunut tekoani, muistaakseni jo samana iltana. Äitini myös. Nainen ei kuitenkaan ikävä kyllä tullut enää takaisin ja mollamaijani lähti kiertämään maailmaa. Täytyy vain toivoa, että se tuotti iloa vastaanottajalleen ja että siitä tuli rakas lelu jollekin toiselle tytölle, joka osasi sitä arvostaa enemmän kuin minä. Mutta olisi se ollut kiva säästää!

Mollamaijoista puheenollen muutama kuva äitini tekemästä nukesta. Se on tehty käsin joka pisto, oikeassa järjestyksessä, luonnonmateriaaleista ja täysin Waldorff-pedagogiikan oppisuuntaa noudattaen. Mummi (äitini) kävi nimittäin kurssin, kun lapsenlapsia alkoi syntyä. Tämä nukke muutti meille. Silläkään ei juuri ole leikitty. Tytär on myös pitänyt enemmän nalleista ja pehmoleluista ja Poika (tietenkin) autoista. Mummi antoi sille nimeksi Leo (ruotsiksi leende = hymyilevä), koska sillä on toisessa poskessa hymykuoppa, jota ei kuvassa kylläkään näy.

Alusvaatteina on pikkuhousut.

Ja niiden päällä lämmin vaatekerta täyttä puuvillaa.

Päällimmäisenä lämmin vaatekerta täyttä villaa.

Tämä nukke jää meille asumaan ja odottelemaan seuraavaa sukupolvea.

Noista pitsiliinoista vielä. Onko kenelläkään hyvää vihjettä kuinka saan ne pestyä puhtaiksi? Niissä on osassa pieniä ruskeita laikkuja, joiden alkuperää en tiedä. Ne ovat olleet jonkin verran käytössä, mutteivät viime vuosina. Enkä oikein uskalla panna pyykkikoneeseen etteivät mene rikki. Sain nimittäin muutama vuosi sitten anopilta oikein kauniita tyynyliinoja, joissa oli käsinvirkattuja välipitsejä, Miehen äidinäidin tekemiä. Niitä ei ollut käytetty vuosiin ja pesin ne tietenkin koneessa. Pitsit murenivat ja irtosivat kankaasta! Jälkeenpäin sain kuulla, että pitsiliinojakin täytyy käyttää ahkerasti ja pestä säännöllisesti, että ne pysyvät ryhdikkäinä ja kimmoisina.

Ajattelin vihdoin esitellä ydinperheeni...

... kuvien kanssa. Ensin Mies ja minä:

Ensi vuonna tulee 20 vuotta siitä kun aloimme kulkea käsikynkkää. Naimisissa olemme olleet tänä syksynä 18 vuotta. Jälkikasvuna Tytär oikealla ja Poika vasemmalla:

Poika teki tämän tarhassa joskus 5-vuotiaana. Parasta kuvassa on, että se paljastaa niin selvästi lastemme perusilmeet. Poika on aina iloinen, positiivinen, huumorin pilke silmäkulmassa. Tytär on enemmänkin varautunut ja tosikko, perusilme totinen. Ja kaiken kukkuraksi Pojalla ei tämän piirustuksen lisäksi tunnu olevan minkäänlaisia muita kuvataiteellisia lahjakkuuksia. Piirtäminen on ollut yhtä pakkopullaa jo pikkupojasta saakka.

Tällä kertaa ei sitten muuta kuin hyvää viikonalkua kaikille!

Uutta lemmikkiä odotellessa...

... kuvia vanhoista.

Näillä on jo ikää lähes kymmenen vuotta ja ovat prototyyppeinä jääneet kotiin. Esittelin ne työkavereille joulumyyjäisissä ja niistähän tuli tilauksia! Tein yhteensä ainakin 12 eriväristä. En tajunnut ottaa kuvia ikävä kyllä, mutta ne olivat enemmän suunniteltuja värien puolesta. Selän raita oli kaikilla keltainen ja lankana sekä Seiskaveikka että silloin vielä harvinaiset multivärit, joita jouduin etsimään ympäri koko kaupungin. Niistä sai todella komeat boat. Mallin löysin alennusmyyntikirjasta Joy Gammon: "Mjuka stickade djur och andra leksaker". Malleja on yli kaksikymmentä, myös nukkeja ja nalleja ja muita leikkikaluja. Jopa joulupukki poroineen. Hyvin havainnolliset ohjeet. Virtahepo on samasta kirjasta Tyttären erikoisesti valitsemana.

Tyttärelle olen neulonut paljon villatakkeja, -paitoja ja sukkia ja aluksi jonkin verran myös Pojalle. Hän ei ikävä kyllä pidä neulotuista vaatteista, "kutittaa!!", tyypillinen miehenalku! Joku vuosi sitten tein jouluksi torkkupeiton sohvalle punaisista Seiskaveikoista, jotka olin ostanut halvalla ilman erikoista tarkoitusta varten.

Siitä tuli kuitenkin usein kinaa, joten Poika tilasi oman peiton.

Tämä ruutu on kuulema suosikki, siinähän on selvästi armeijan maastopuvun värit. Sen huomasin vasta ruudun neuloessani.

Tämän seurauksena innostuin vähentämään lankavarastoani ja päätin tehdä parisängyn peiton. Ruutuja on runsas puolet valmiina, kaikki päättelemättä. Olen laittanut ne tahallani syrjään odottamaan uutta inspiraatiota, enkä laske niitä UFOiksi. Langat ovat uudesta varastostani ja olen käyttänyt vain akryylia siksi, että peitosta tulisi kevyempi ja helpompi pestä. Ohuita lankoja kaksinkertaisena tai mohairia toisena säikeenä. Paloista tulee kivan pehmeitä ja sopivan pörröisiä.

Lopuksi neuvo kaikille aidoille blondeille ja muillekin samaan kategoriaan itsensä laskeville: älkää yrittäkö kuvata neulottua huivia ruusupensaan päälle levitettynä, vaikka se kuinka hyvältä näyttäisikin! Se tarttuu kiinni!

Anopilla on pian syntymäpäivä...

... ja hänellähän on kaikkea niinkuin vanhemmilla ihmisillä yleensä. En voi sinne kuitenkaan mennä tyhjin käsin joten kaivelin varastoistani tällaisen kerän.


Ja tein siitä ja toisesta kaverista tämän.

Ei mennyt kuin n 125 gr hapsuinenn ja muutama työtunti. Mallina aina oikeaa 12:sta bambuilla ja yksi lisäys joka kerroksen alussa. Sama malli kuin syntymäpäivähuivissani. Tässä lähikuva.

Langan ostin joskus viime vuonna suosikkikaupastani, joka on tässä lähellä. Kaupan omistaja on ihana englantilainen vanhempi rouva joka sananmukaisesti rakastaa lankoja ja kankaita. Sieltä löytää usein edullisesti hieman harvinaisempia tuotteita, suoraan Englannista ja myös Irlannista, joka on tunnettu villamaa Euroopassa. Hinnat ovat huomattavasti alempia kuin "hienoissa kaupoissa".

Juulille muuten terveisiä että vastaus kommenttiin edellisessä postauksessa. Ehkä muutkin ovat kiinnostuneet..?

Kävimme tänään varaamassa koiranpennun! Sen saa hakea ensi viikonloppuna ja silloin tulee KUVIA niin paljon kuin vain jaksatte katsella!!

Mitähän tuolle laskurille tapahtui?

Rullasiko se niin kovasti ettei kestänyt vauhtia? Näyttää muillakin olevan numeroiden sijasta samanlainen laatikko jossa x ja teksti Ilmainen, joten taidan vain odottaa että se palaa entiselleen.

Kävin tänään töissä, eka kerran kahteen kuukauteen. Tuntui aika hassulta. Sattumalta (ihan tosi!) siellä oli yhteiset kahvit pullan ja kakkujen kanssa, mutta suurin osa työkavereista oli vielä lomalla, joten en tavannut kuin murto-osan. Oli mukava sanoa, että olen vielä 10 kk lomalla!! Kotiin pääsin Miehen kyydissä moottoripyörällä. Hän osti nimittäin sellaisen toukokuussa vedoten ikäänsä ja sen tuomaan varovaisuuteen. Pääasia ei kuulema ole nykyisin vauhdin hurma vaan moottoripyörän ääni. Ja varsinkin tyhjäkäynnillä. Kaikki miespuoliset naapuritkin ovat sitä käyneet kuuntelemassa ja ihailemassa. Pitääköhän minun pyytää naispuoliset naapurit kuuntelemaan neulekoneeni surrausta, kun sen joskus saan koottua...

Huvinsa kullakin. Harrastukset ovat tärkeitä. Mies ei koskaan ole negatiivisesti kommentoinut lankojeni määrää. Ehkä se johtuu osaksi siitä, että puolet vinttimme säilytystilasta täyttyy auton varaosista. Se auto on veteraani 60-luvulta ja purettu molekyyleihin, jotka pitää käydä läpi ja koota taas kasaan. Mies kysyi kerran pilke silmäkulmassaan käynkö sanomassa langoilleni hyvää yötä joka ilta ja toivottamassa hyvät huomenet aamuisin. Hän on omasta mielestään tyytyväinen, kun vaimo on onnellinen ja minä olen tietenkin tyytyväinen, kun mies viihtyy.