Uutta lemmikkiä odotellessa...

... kuvia vanhoista.

Näillä on jo ikää lähes kymmenen vuotta ja ovat prototyyppeinä jääneet kotiin. Esittelin ne työkavereille joulumyyjäisissä ja niistähän tuli tilauksia! Tein yhteensä ainakin 12 eriväristä. En tajunnut ottaa kuvia ikävä kyllä, mutta ne olivat enemmän suunniteltuja värien puolesta. Selän raita oli kaikilla keltainen ja lankana sekä Seiskaveikka että silloin vielä harvinaiset multivärit, joita jouduin etsimään ympäri koko kaupungin. Niistä sai todella komeat boat. Mallin löysin alennusmyyntikirjasta Joy Gammon: "Mjuka stickade djur och andra leksaker". Malleja on yli kaksikymmentä, myös nukkeja ja nalleja ja muita leikkikaluja. Jopa joulupukki poroineen. Hyvin havainnolliset ohjeet. Virtahepo on samasta kirjasta Tyttären erikoisesti valitsemana.

Tyttärelle olen neulonut paljon villatakkeja, -paitoja ja sukkia ja aluksi jonkin verran myös Pojalle. Hän ei ikävä kyllä pidä neulotuista vaatteista, "kutittaa!!", tyypillinen miehenalku! Joku vuosi sitten tein jouluksi torkkupeiton sohvalle punaisista Seiskaveikoista, jotka olin ostanut halvalla ilman erikoista tarkoitusta varten.

Siitä tuli kuitenkin usein kinaa, joten Poika tilasi oman peiton.

Tämä ruutu on kuulema suosikki, siinähän on selvästi armeijan maastopuvun värit. Sen huomasin vasta ruudun neuloessani.

Tämän seurauksena innostuin vähentämään lankavarastoani ja päätin tehdä parisängyn peiton. Ruutuja on runsas puolet valmiina, kaikki päättelemättä. Olen laittanut ne tahallani syrjään odottamaan uutta inspiraatiota, enkä laske niitä UFOiksi. Langat ovat uudesta varastostani ja olen käyttänyt vain akryylia siksi, että peitosta tulisi kevyempi ja helpompi pestä. Ohuita lankoja kaksinkertaisena tai mohairia toisena säikeenä. Paloista tulee kivan pehmeitä ja sopivan pörröisiä.

Lopuksi neuvo kaikille aidoille blondeille ja muillekin samaan kategoriaan itsensä laskeville: älkää yrittäkö kuvata neulottua huivia ruusupensaan päälle levitettynä, vaikka se kuinka hyvältä näyttäisikin! Se tarttuu kiinni!