Sain lahjaksi....
.... Elsebeth Lavoldin "Vikingamönster i stickat". Todella kauniita neuleita ja selvät ohjeet. Olen kerran aikaisemmin neulonut Miehelle irlantilaistyyppisen villapaidan. Aloitin sen kesällä hyvissä ajoin tarkoituksena saada joululahjaksi. No, siitä tuli seuraavan kesän syntymäpäivälahja ja vielä yksinkertaistetulla mallilla. Etukappaleessa on jopa yksi virhe keskellä tuplapalmikossa, mutta sitä ei huomaa muut kuin tekijä. Antaessani lahjan sanoin että se on yksi suurimpia rakkaudenosoituksia hänelle ja toivon että hän sen ymmärtää... Ilmeisesti ymmärtää koska paita on aivan selvä suosikki.
Lauantai-iltana kerin yhden 200 gr:n puuvillavyyhdin keräksi tarkoituksena virkata kaitaliina yhden piirongin päälle, josta puuttuu oikean kokoinen liina. Se kesti tasan yhtä kauan kuin MM-jalkapallon neljännesvälieräottelu Englannin ja Portugalin välillä, jatkoajat ja rankut mukaanlukien.... Kun mietin aikaisemmin blogini nimeä niin yksi ehdokas oli "Tuulin trasselit", mutta en sitä ottanut koska halusin jotain kansainvälisempää. Se olisi kyllä muuten ollut täysin nappiin. Minkä ihmeen takia vyyhdet menevät aina takkuun? Ja minkä ihmeen takia en ota esille vyyhdinpuuta (mikä on "garnvinda" suomeksi? sanakirjan mukaan se on vyyhdinpuu, mutta se tuntuu vieraalta sanalta), vaan luulen että tuolin selkämys on OK? Lankaa hakiessani sanoin muille, että pitää vain vähän keriä lankaa valmiiksi, että on jotain tekemistä telkkaria katsoessa...
Sain viime torstaina valmiiksi petonista valamani lintualtaan. Mallina oli valtavan suuri raparperin lehti, jota olen kasvatellut jo monta viikkoa tätä tarkoitusta varten. Oli kai aloittelijan tuuria, koska se onnistui TÄYDELLISESTI!! Sain jopa tilauksen vanhimmalta veljeltäni ja valoin toisen sunnuntaina. Annan kuivua huomiseen varmuuden vuoksi, ettei halkea. Allas oli helppo tehdä, petonipussi oli aika raskas vain käsitellä (20 kg:n pussista sain kaksi) ja raparperilehden pois raaputtamisessa meni monta tuntia. Mutta kivaa hommaa aurinkoa ottaessa. Siitä tulee myös kuva hieman myöhemmin.
Lauantai-iltana kerin yhden 200 gr:n puuvillavyyhdin keräksi tarkoituksena virkata kaitaliina yhden piirongin päälle, josta puuttuu oikean kokoinen liina. Se kesti tasan yhtä kauan kuin MM-jalkapallon neljännesvälieräottelu Englannin ja Portugalin välillä, jatkoajat ja rankut mukaanlukien.... Kun mietin aikaisemmin blogini nimeä niin yksi ehdokas oli "Tuulin trasselit", mutta en sitä ottanut koska halusin jotain kansainvälisempää. Se olisi kyllä muuten ollut täysin nappiin. Minkä ihmeen takia vyyhdet menevät aina takkuun? Ja minkä ihmeen takia en ota esille vyyhdinpuuta (mikä on "garnvinda" suomeksi? sanakirjan mukaan se on vyyhdinpuu, mutta se tuntuu vieraalta sanalta), vaan luulen että tuolin selkämys on OK? Lankaa hakiessani sanoin muille, että pitää vain vähän keriä lankaa valmiiksi, että on jotain tekemistä telkkaria katsoessa...
Sain viime torstaina valmiiksi petonista valamani lintualtaan. Mallina oli valtavan suuri raparperin lehti, jota olen kasvatellut jo monta viikkoa tätä tarkoitusta varten. Oli kai aloittelijan tuuria, koska se onnistui TÄYDELLISESTI!! Sain jopa tilauksen vanhimmalta veljeltäni ja valoin toisen sunnuntaina. Annan kuivua huomiseen varmuuden vuoksi, ettei halkea. Allas oli helppo tehdä, petonipussi oli aika raskas vain käsitellä (20 kg:n pussista sain kaksi) ja raparperilehden pois raaputtamisessa meni monta tuntia. Mutta kivaa hommaa aurinkoa ottaessa. Siitä tulee myös kuva hieman myöhemmin.
1 Comments:
vyyhtipuut, vyyhdinpuut... en nyt muista mikä on virallinen ilmaisu, mutta käytän itse molempia.
By Anonymous, at 11:52 PM
Post a Comment
<< Home