Saanko esitellä....

...blogimarsu Doris. Rusettimarsu, 2½ v, tykkää harjaamisesta ja energiahieronnasta. Hiljainen hienoneiti ja hepsankeikka. Karvat leikataan silloin tällöin ja neidista tulee punkkari pariksi viikoksi.

Hedvig, syntynyt Ruotsin kansallispäivänä 2 v sitten. Nimeksi sopisi paremminkin Svea.... Tämän neidin tarkoitus elämässä on nukkua ja syödä. Hieman nyreissään, koska se on laihdutuskuurilla. Ei tykkää harjaamisesta, mutta viihtyy muuten sylissä. Kova jupisemaan ja heti kun jääkaapin ovea raottaa, huutaa kuin palosireeni (ettei vain jää ilman ruokaa).

Tämä herra on täysihoidossa. Nimeä ei mainita julkisesti, koska ei ole omistajan lupaa. Omassa häkissä ettei tule "vahinkoa" neitien kanssa. Kovasti kiinostunut varsinkin Doriksesta.

Ja sitten aivan muuta:

Tämä on muovinen puikkokotelo, jonka löysin keväällä kirpputorilta yhdellä eurolla. Aivan uuden veroinen! Kuvasin sen äitini kutoman räsymaton päällä. Äiti on nimittäin kutonut aikoinaan kaikki räsymatot itse kotiin, kahdelle mökille, kahdelle pojalle ja minulle. Kaikki yhtä tiiviitä ja kestäviä. Vanhimmat mattoni ovat n 25 v vanhoja ja vieläkin käytössä!

Sitten omia töitä:

Ohuesta mohairista pikkuhuivi, jossa erivärisiä ja -kokoisia helmiä koristeena. Idean sain tanskalaisen ammattineulojan Lena Blidell:in kirjasta "Sköna sjalar". Seuraavana lähikuva:

Tossut huovutin jouluksi ja pidin ihan itse, koska olin niihin niin tyytyväinen ja onnistuin saamaan omaa kokoani. Aloitin huovutuskokeiluni vasta viime vuonna Ullasta löytämäni pannulappuohjeiden innostamana. Näihin laitoin kulkusten (kantapäässä, ei näy kuvassa) lisäksi lappiaiheista koristekanttia, olenhan Rovaniemeltä kotoisin.

Tyttären villapaita n 10 vuoden takaa. Malli Novitasta ja kuvio neulottu työn mukana. Kissa angoraa, tietenkin! Tummemmat pinkit rusetissa ja lankakerässä kirjattu jälkeenpäin.

Ja tässä huivi, jonka virkkasin jämälangoista joskus 70-luvun alussa. En muista tarkkaa vuosilukua, sen vain että asuin vielä vanhempieni luona ja kävin kai lukiota. Muistaakseni käytin sitä hyvin harvoin, vaikka olin kyllä tyytyväinen tulokseen. Ja kauhukseni muistan myös, että olen aikonut laittaa sen erilaisiin keräyksiin useamman kerran, mutta kuitenkin säästänyt viime tingassa. Otin sen uudelleen käyttöön viime talvena ja olen saanut niin paljon kehuja, etten kai mistään muusta työstäni aikaisemmin.