Väliaikaraportti....

En taida olla ainoa joka käy lomalla nopeasti päivittämässä....

Olen pettynyt Göteborgiin! En löytänyt yhtä ainoaa lankakauppaa! En etsinyt netin kautta vaan ajattelin, että täytyyhän ne kohdalle sattua niinkuin muutkin kaupat. Lähin lankaan viittaava oli suurimman ostoskeskuksen keskelläoleva markkinapaikan näköinen puoti, jossa myytiin villapaitoja. Langavyyhdet olivat vain rekvisiittana.... Kiersimme myös kaupungin lähiympäristöä (Mölndal, Kungälv) ja kävimme ystävien luona Stenungsundissa, mutta sama tulos.

Jalkapallo meni kuitenkin yli odotusten: tytöt pääsivät A-loppueriin ja hävisivät vasta pelaamalla 9-16 -sijoista (täällä sanotaan 8-delsfinal, mutta kun en ole ikinä harrastanut jalkapalloa suomeksi niin en tiedä kuinka se käännetään....). Alunperin joukkueita heidän ikäryhmässään oli n 80, joten lopputulos on tosi hyvä, varsinkin vielä huomioonottaen sääolosuhteet: 25-30 astetta varjossa ja kaksi ottelua päivittäin polttavassa auringonpaisteessa (2x30 minuuttia).

Aloitin yhtä jakkua puuvillalangasta viime vuoden Novitan vanhan ohjeen mukaan, mutta kun se alkoi takkuuntua, niin päätinkin purkaa ja tehdä omalla ohjeella. Parempi laittaa kuva myöhemmin valmiista kuin yrittää selittää. Otin mukaan myös langat tossuihin kummitytölle tarkoituksena huovuttaa ne kotiintultua, mutta villalanka oli aivan liian hikistä hommaa, vaikka hotelli olikin hyvin ilmastoitu.

Laitan muutaman vanhan kuvan virkistämään, koska kuvaton blogi on aina kuvaton blogi...

Isoäidin neliöistä koottu päiväpeitto muutama vuosi sitten, kun en uskaltanut edes itselleni myöntää että vajaan kymmenen kilon lankavarasto oli aivan normaalia. Sain sen pienenemään jonkun kilon, nämä langat ovat puuvillaa. Näillä neliöillä olen tehnyt aikaisemmin 3 peittoa villaisista jämälangoista, tämä on ensimmäinen puuvillainen kokonaisista keristä ja kivaa vaihtelua.

Äitini virkkaama päiväpeitto 70-luvulta. Hän teki sitä enimmäkseen autossa matkalla mökille ja välillä Rovaniemi-Kemi syntyi yksi pala (n 1 tunti siihen aikaan varsinkin nopusrajoituksia noudattaen). Kalastajalankaa ja 1,25 koukku. Peitto on uskomattoman raskas enkä ole vielä uskaltanut laittaa pyykkikoneeseen siinä pelossa että kone simahtaa... Peitossa on ikävä kyllä tämänkesäistä linnunkakkaa, josta voin päätellä että myös meidän talon ympäristössä on mustikoita.

Ja sokerina pohjalla todisteaineistoa ontuvasta tilkkutyöharrastuksestani. Kävin 6x3 tunnin kurssin muutama vuosi sitten tarkoituksena aloittaa tilkkutöiden ompelu (en ole laskenut kangasvarastoni kilomäärää enkä aio sitä edes tehdä). Kivaa hommaa kun on aikaa. Tilkkutyö vaatii aivan eri lailla kuin neulominen ja virkkaaminen. Työtä ei voi ottaa esille vain pariksi minuutiksi kassista bussissa tai autossa tai telkkarin edessä. Siinä pitää olla sekä ompelukone että silitysrauta käsillä. Tämä peitto on suurin työni (tähän mennessä) ja valmistus kesti alusta loppuun muistaakseni kaksi vuotta. Valmiit palat olivat muhimassa ainakin vuoden ennenkuin sain ne koottua. Nimeksi annoin "Picknik" kankaiden kukka- ja hedelmäkuvioiden inspiroimana. Alkuperäinen idis on Kaffe Fassetilta, jonka näyttelyssä olin 1989. Silloin en edes voinut kuvitella, että itse pystyisin saamaan jotain hänen töihinsä viittaavaa aikaan.

Patalappuja tilkuista olen kuitenkin tehnyt jopa myyntiin. Lisäksi on syntynyt pari vauvanpeittoa ja tilkut on leikattu valmiiksi toiseen picknik-peittoon. Ne ovat paksua pellavaa ja aikomuksena on koota ne tämän vuoden aikana. Näin kerran Tallinnassa pellavaisen parisängyn päiväpeiton enkä voi sitä unohtaa. Se maksoi 50 euroa ja oli takuulla käsin tehty. Ostamattomuus ei ollut hinnasta vaan koosta kiinni, se oli muka liian suuri rahdattavaksi lentokoneessa!?! Eikä se ollut Miehen päätös vaan omani. Kismittää vieläkin etten ostanut!!