Ei yhtään hassumpaa....

... istua ulkona varjossa terassilla ja virkata! Jakku tulee pylväistä ja sehän on nopeaa tekoa neulomiseen verrattuna. Yksi kerros vastaa kolmea neulottua. Tein etu- ja takakappaleet yhtenä palana ilman sivusaumoja ja sain ne eilen valmiiksi. Ohjekoko on neulottuun jakkuun ja saan aivosoluille ylimääräistä työtä miettiä silmukkaluvut ja sentit virkattuun muotoon. Koko näyttää sopivalta ainakin vielä ja hihat onkin helpompi tehdä, en ole vielä päättänyt tuleeko pitkät vai lyhyet. Puolipitkät? Lanka kyllä riittää.

Mietiskelin yhtenä päivänä tätä bloggaamista ja sen tuomaa iloa elämään. Ykskaks hoksasin että olen minäkin yksi pieni osa tätä maailman menoa. Elelen täällä omissa ympyröissäni, jotka ovatkin alkaneet kiinnostaa muita tuiki tuntemattomia ihmisiä! Olen tavattoman yllättynyt että niinkin monta kävijää on kiinnostunut minun kertomuksistani. Toisaalta olen itse vähintään yhtä kiinnostunut muiden ajatuksista ja varsinkin kätten töistä sekä työstä niitten takana. Kommentit varsinkin innostavat jatkamaan, vaikka pääasiassa kirjoittelen kuitenkin vielä omaksi ilokseni. Tekniikka tuottaa vielä hankaluuksia ja sentakia en ole alkanut muokata esimerkiksi ulkonäköä. Kuinka muuten on: kun vastaan kommenttiin niin tuleeko se vain uudeksi kommentiksi omalle sivulleni vai kulkeutuuko se vastaanottajalle myös? Minulla ei nimittäin ole ketään tuttua bloggaajaa joka voisi näyttää koneella kädestä pitäen eri juttuja. Kaikki on testaamista vielä...

Mutta testataan eteenpäin! Kuvia olen onneksi oppinut lataamaan ja huomasin unohtaneeni näyttää syntymäpäivähuivini:

???

Tai ei sittenkään. Blogger oli eri mieltä eikä suostunut yhteistyöhön. Toivottavasti seuraavalla kerralla.

Suomen-matka muuten peruuntui erinäisistä syistä ja sen takia olen täällä miettimässä maailmankaikkeutta ja omaa osaani siinä...