Unohdin kertoa....

... että kotimatka meni rauhallisesti. Tytär jäi mökille koko täksi viikoksi serkkunsa kanssa.

Kotona jälleen...

Tytär täytti 16 viime vuonna ja saa Ruotsin liikenneasetusten mukaan alkaa harjoitella autollajoa korttia varten yksityisesti. Hankimme siis tarvittavat luvat jo viime vuoden puolella, harjoitukset alkoivat tosin vasta nyt kesällä koulun loputtua. Hän kävi kuuliaisesti kaksi kertaa IKEAn parkkipaikalla isänsä kanssa (IKEA oli onneksi suljettu juhannuspäivänä, joten se oli täydellinen harjoittelupaikka). Nämä kaksi kertaa menivät kuulemma oikein hyvin, jopa paremmin kuin Mies uskalsi toivoakaan. Seuraava kerta oli ajomatka kotiin harjoituksista (vajaat 10 min kokeneelle ajajalle). Minä olin eka kertaa mukana ja jouduin takapenkille. Se olikin uusi kokemus. Tiesin kyllä ennestään että kontrollin tarpeeni on ehkä tavallista suurempi, mutta en tiennyt että se on totaalinen! En nähnyt mitään! En nähnyt muita autoja, en nähnyt (omasta mielestäni) liikennevaloja, en nähnyt nopeusmittaria enkä jarrutuksia (ne kyllä yleensä tunnetaan, mutta minun olisi pitänyt kai nähdä nekin). Jännitin koko matkan niin että koko keho oli kipeä seuraavana päivänä. Huomasin useamman kerran painavani jarrupoljinta pohjaan TAKAPENKILLÄ... Tähän on nyt huomautettava ettei Tytär huonosti ajanut, hän oli vain tottumaton vauhdin ja jarrutusten kanssa. Lisäksi oli pakko yrittää käyttäytyä normaalista eikä kiljua joka mutkassa eikä antaa neuvoja jarrutuksista ja kaasutuksista. Se oli tosi vaikeaa, en ymmärrä kuinka niin hysteeriseksi itseni päästinkään.

Viime perjantaina lähdimme siis mökille, jonne on runsaan tunnin ajomatka. Kuulin ohimennen, että Tytär halusi ajaa ja Mies suostui, jos menemme ns "vanhaa tietä", ei siis moottoritietä. Selityksenä oli että moottoritiellä vauhti on niin kova että pienikin virhe saattaa aiheuttaa katostrofaaliset seuraukset. Ei kai uskaltanut sanoa että Tytär ei vielä ole kypsä sinne. Hän on nimittäin erittäin päättäväinen, tietää kaiken ja osaa kaiken niinkuin nuoret usein siinä iässä ... Minä taas olin niin täysin keskittynyt pakkaamiseen ja ruokiin ja petivaatteisiin, etten reagoinut. Vasta kun lähdimme matkaan, tajusin istuvani taas takapenkillä jarrua polkien. Näkökenttä oli yhtä huono, jarrutukset yhtä olemattomat ja vauhti kova. Miehen mukaan vauhti on pidettävä "normaalilla tasolla" myös harjoitellessa, ettei ole tien tukkona. Insinööriajossa täytyy pysytellä niin lähellä rajoituksia kuin mahdollista, ei ajaa liian lujaa muttei myöskään liian hitaasti. Tämä tuntui olevan ainoa joka oli iskostunut Tyttären mieleen. Tasoristeykseen tultiin tuhatta ja sataa ja jarrutettiin vasta kun oli pakko. Mutkat pistettiin suoriksi ja naputettiin kun oli pakko ajaa viittäkymppiä, vaikka muusta liikenteestä ei ollut tietoakaan. Minä istuin jäykkänä kuin leppäkeihäs, olin lähes pahoinvoiva jännityksestä. Tytär otaksui, että edellinen elämäni on varmaan päättynyt kuolonkolarissa ja tämä oireilu johtuu siitä!

Ehkä siinä on perää. En ole koskaan pitänyt pitkistä automatkoista. Lapsena kärsin pahasta matkapahoinvoinnista. Ajoin kortin 18-vuotiaana, koska kaikki sen tekivät. Ei minulta muistaakseni edes kunnolla kysytty, haluanko kortin. Isä maksoi autokoulun. Olen aina ajanut, mutten koskaan pitänyt siitä erityisesti. Nykyisin ajan päivittäin ja jopa Tukholman liikenteessä (silloin tosin pitää reitti tietää etukäteen, kontrollintarvetta kai sekin). Liikennesäännöt osaan omasta mielestäni hyvin, varsinkin etuajo-oikeudet ja liikenneympyrät. Meillä kun ei ollut vielä liikennevaloja Rovaniemellä 1974, kun kortin sain, ensimmäisellä yrityksellä, muuten.

No, matka meni hyvin. Mies vaihtoi kuskiksi puolessavälissä matkaa. Tytär sanoi itsekin jännittäneensä ja puoli tuntia oli aivan sopivasti. Myös minun mielestäni hän ajoi aivan hyvin, kun näin jälkeenpäin ajattelen. Ensi kerralla kokeilen istumista etupenkillä.

Eilisen illan istuin virkaten kaitaliinaani. Se edistyy hyvää vauhtia. Oli onneksi huono filmi TV:ssä, jota ei tarvinnut seurata, mutta istuin kuitenkin sohvannurkassa Miehen ja Pojan sitä katsellessa ja annoin itsestäni sosiaalisen kuvan....

Hyvää viikonloppua toivottaen...

Saimme kutsun Miehen veljen mökille viikonlopuksi ja hän oli sitä mieltä että koko perhe tarvii taukoa tietokoneen äärestä. Mitähän hän sillä tarkoittaa?!! Myös anoppi hätyyttelee marjametsään.... Lähden kyllä muuten mielelläni, mutta langat, koukut ja puikot jäävät kotiin. En usko aikaisemmat kokemukset mielessäni niihin olevan mahdollisuutta syventyä. Siellä pitää SEURUSTELLA!

Siis seuraava päivitys kai vasta maanantaina. Tuo kukka on muuten ihmeköynnös, joka kukkii vain yhden kukan kerrallaan ja yhden päivän ajan.

Kiitos kaikki lukijani!

Laskuri pyörii vinhaa vauhtia! Jos joku tietää olleensa 1000:s lukijani niin laita tietoa kommenttiin ja saat pienen "palkinnon". Ja kiitos kommenteistanne amelie, stricker, katiija, villasatu, seijap, villasukka ja lankakomero. Olen tietenkin itse hakeutunut heti paikalla teidän blogeihinne seuraamaan toimintaanne. Tilaajiakin on jo vajaa 30, kiitos myös teille!

Kaikesta päätellen lankavarastoni ei olekaan niin epätavallinen kuin luulin. En oikein uskaltanut itsellenikään myöntää sen suuruutta viimeisen hamstrauksen jälkeen (ne 33 kiloa) joten jaoin sen kahteen osaan: vanhemmat ja uudet. Vanhoja oli jo vajaa 40 kiloa ennen noita uusia 33 kiloa. Nyt ne ovat vähenneet kunnioitettavasti vajaan 35 ja runsaaseen 24 kiloon. Suurin määrä jonka löysin kanssasisarteni blogeista oli lähes 100 kiloa! Nostan hellehattua!




Jakku on nappia vaille valmis. En saanut parempaa kuvaa, kun Tytär nukkuu vielä ja Mies oli kuin ei olisi ymmärtänyt ongelmaani. Lankaa meni 330 gr (uutta varastoa) joten saan lopuista (170 gr) vielä huivin, jos mieli tekee. Lanka on sekoitetta 29% pellavaa, 40% puuvillaa ja 31% akryyliä, oikein miellyttävää neuloa.

Kaitaliinan alku, siitä näkee että ruusukuvio on tulossa. Lanka 100% merseroitua egyptiläistä puuvillaa (uutta varastoa).

Teemana tänään virkkaus, joten näytän maton, jonka virkkasin viime talvena paksusta puuvillaisesta mattolangasta, jonka löysin kirpputorilta. Lankaa oli kaksi kiekkoa, paino kai noin kilon ja maksoi 20 kruunua (vajaa 2 euroa). Koukkuna paksuin, jonka omistan #8. Matosta tuli aivan sopiva kynnysmatoksi olohuoneeseen terassin ovelle.

Tässä vielä lähikuva. Yksinkertainen ja kaunis omasta mielestäni.

Työtoverini kertoi virkanneensa kylpyhoneen maton vanhoista lakanoista ja pitihän minunkin kokeilla. Tämän tein ennen tuota sinistä mattoa ja leikkasin ensin matonkuteet. Se olikin sellainen nostalgia-matka suoraan lapsuuteen. Minähän se leikkasin suuren osan äidin matonkuteista ja se olikin oikeastaan ensimmäinen palkallinen kesätyöni. Palkkaa en enää muista, mutta kovettumat sormissa ja ne valtavan suuret ja tylsät sakset!

Kuvasta tuli aika vaalea, mutta niin on mattokin vaalealla lattialla. Pussilakanoita meni 3, tyynyliinoja 6 ja pari käytöstä poistettua pöytäliinaa. Viimeiset kerrokset oli raskas virkata ja kuteet pölyttivät kovasti. Virkkasin tämän ulkona viime kesänä, samoin kuteet leikkasin ulkona.

Ja VIHDOIN sokerina pohjalla syntymäpäivähuivini:


Lanka: 150 gr Seitsemän Veljestä punainen tasaraita ja 200 gr viininpunaista englantilaista harjattua villaa (ei vyötettä)
Puikot: #12 bambua
Malli: aina oikein yksi lisäys joka kerroksen alussa ensimmäisen silmukan jälkeen
Hapsut: 6 tasaraitaa ja 2 villaa, kutakin 30 senttiä ja n 5 sentin välein

Olen kateellinen...

... teille suomalaisille, joilla tuntuu olevan lankaa myytävänä lähes jokaisessa kaupassa. Jopa huoltoasemilla, olen lukenut jostain blogista. Kuten mainitsin aikaisemmin en törmännyt yhteenkään lankakauppaan Göteborgissa ja Stenungsundissa. Tukholmassa ja sen lähiöissä on kylla kauppoja, mutta niissä onkin sitten ulkomaalaisia tuotteita joiden kilohinta lähentelee jalometallien arvoja. Yhden ketjun olen löytänyt aivan sattumalta ja aivan lähiympäristöstä: Rusta! Sieltä saa Novitan lankoja kohtuuhintaan. Seitsemää Veljestä, Samosta, Palmaa, Tennesseetä ja jopa uutuuksia joskus.

Olen tehnyt viime vuosina kaksi lankaostosta, joista iloitsen vieläkin. Ensimmäinen oli vajaa kaksi vuotta sitten, kun paikallinen kirpputoriketju ilmoitti uuden myymäläm avajaisista. Huomasin ilmoituksen töissä ollessani aamupäivällä ja päätin pitää pidennetyn ruokatunnin ja painuin metrolla Skärholmeniin. Aivan oikein, myymälä oli suuri ja avara kahdessa kerroksessa. Tavara laatuluokkaa ja väkeä aika vähän. Alakerrasta löysin kaksi isoa korillista lankaa. Eikä mitä lankaa vain vaan 100% villalankaa 100 gr vyyhdeissä. Islantilaista, erilaisia ruotsalaisia, englantilaisia, Novitan Floricaa ja useita käsinvärjättyjä. Hain kaksi ostoskoria, jotka sulloin täyteen ja keräsin vielä oman sylin niin pullolleen kuin vain voin ja marssin kassalle. Ensin läjäsin sylilliseni tiskille. Kassapoka katsoi vähän pitkään, mutta alkoi kuuliaisesti lyödä hintoja. Saatuaan sen valmiiksi hän alkoi sulloa lankoja paperikassiin. "Ajattelin ostaa nämä myös" sanoin ja nostin kaksi koriani tiskille. Pojan ilme oli sanoinkuvaamaton. Siinä oli jo tullut jonoakin ja osa ihmetteli mitä aioin tehdä lankamäärällä. Sanoin vain että aina niistä jotain keksii. Koska oli avajaispäivä oli kaikki tavara puoleen hintaan. Maksoin vyyhdeistä 10 kr kappale ja sain niitä kaksi isoa IKEA-kassia mukaani. Loppuhinta oli muistaakseni n 35 euroa. Osan langoista olen käyttänyt, mutta suurin osa on vielä odottamassa vuoroaan. Jotenkin niitä on kiva vain katsella ja hipelöidä, en ole pitänyt mitään kiirettä neuloakseni niitä. Kivoja muistoja...

Toinen lankalöytö oli lehti-ilmoituksen kautta. "Kolme säkkiä lankaa 1.500 kr". Odottelin viikon ja ilmoitus uusiutui. Odottelin vielä viikon ja hinta oli laskenut 1.000 kruunuun. Silloin soitin, koska myyjä asui n 5 minuutin automatkan päässä kotoa. Luulin säkkien olevan tavallisten jätesäkkien kokoisia, mutta ne olivatkin aika paljon isompia. Niitä oli kolme ja ne painoivat yhteensä 33 kiloa! Kolmasosa oli täyttä villaa vaaleita värejä, toinen kolmas monenlaista puuvillaa ja viimeinen kolmas sekoitelankoja. Kaikki ei tietenkään ollut huippuluokkaa, mutta laskin että 3 kr/100 gr on ihan passeli hinta. Näistä olen käyttänyt n 8 kiloa, osa menee keräykseen syksyllä ja osan olen jopa myynyt itse eteenpäin, voitolla tietenkin.

Periaatteenani on että lanka ei saa olla liian kallista. Aina voi epäonnistua työn suhteen ja purkaminen on tylsintä hommaa mitä tiedän. Siispä painunkin aina alekorien ääreen lankoja löytäessäni ja ostan myös messuilta ja myyjäisistä silloin kun mahdollisuus tulee. Ja Suomesta, se on oikea lankojen luvattu maa, ettäs tiedätte, te onnelliset!!

Vuorotteluvapaa....

.... on hieno juttu. Täällä Ruotsissa se on aika uusi ilmiö, jota testattiin ensin muutamissa kunnissa ennenkuin se laajennettiin koko maata kattavaksi. Ja se on yhä määräaikainen päätös, jonka hallitus uusii - tai ei uusi - vuoden lopussa. Minä hain sitä jo viime vuonna mutta työvoimatoimisto ei löytänyt sopivaa lomittajaa. Tänä vuonna hankin lomittajan itse ja sain "vapauteni" kesäkuun alusta vuodeksi eteenpäin. Se tuntuu lottovoitolta! Olen ollut kokopäiväiseste töissä tasan 25 vuotta, myös kun lapset olivat pieniä, ja samassa työpaikassa kunnioitettavat 19 vuotta. Olen tosin vaihtanut virkaa useamman kerran ja ollut äitiyslomalla kaksikin kertaa, mutta silti sama paikka alkoi maistua puulta. Työpaikka ja työnantaja ovat hyviä, en halunnut hakea uuttakaan vaan halusin sapattivuoden. Tulot tietenkin pienenevät huomattavasti, mutta tulimme Miehen kanssa siihen tulokseen että selviämme kun suunittelemme tulevan vuoden. Onneksi talolainaa ei ole enää kovin paljon ja olenhan kotona "töissä".

Aluksi aion olla koko kesän vapaa ja lomalla ja tehdä vain niin vähän pakollisia hommia kuin mahdollista. En ole ollut pitkällä kesälomalla sen jälkeen kun aloin tehdä kesätöitä 16-vuotiaana. Ja pisin loma töistä viimeisen kymmenen vuoden aikana on 4 viikkoa. Silloinkin olen joutunut tekemään kaiken valmiiksi ennen työpaikan oven sulkemista ja hoitanut rästiin jääneet työt heti oven taas avattuani. Yksi työtehtävistäni kun on palkkojen valmistelu palkkakonttoriin.

Tänään on taas ollut tosi kuuma, illalla kahdeksalta auton ulkolämpömittari näytti 28-29 astetta. Iltapäivällä laittaudin riippumattoon varjoon dekkarin kanssa ja - nukahdin! Sitä ei ole tapahtunut kai koskaan tämän maton aikana ja se on jo aika vanha... Olen siis oppinut rentoutumaan. Pyykit voivat odottaa seuraavaan päivään, samoin siivous ja silitys. Tärkeintä on nauttia olosta ja elämästä, seurustella perheen kanssa, tehdä asioita jotka tuntuvat mielekkäiltä. Siis KÄSITÖITÄ!! Jakku valmistuu pikkuhiljaa, eilen tein hihoja ja tänäänkin olen siistinyt hihansuita rapuvirkkauksella. Se on uusi juttu. Helppoaäja siistiä. Kivaa opetella uutta, vaikka se pientä onkin.

Viime talvena olin neulekurssilla. Sellaisia on vaikea löytää Tukholman alueelta ja menin tietenkin innolla mukaan. Meitä oli yhteensä 10 naisihmistä, nuorin 21-vuotias ja vanhin (työkaverini) 59. Tämä nyt ei ollut niin kummallista, vaan se että yksi osaanottajista oli sokea. Täysin sokea kepin ja opaskoiran kanssa. Hän oli sokeutunut vähitellen iän myötä ja ollut siis näkevä lapsena ja tunsi esimerkiksi värit. Hän pysyi kurssilla mukana siinä missä muutkin ja oli yhtä nopea ja taitava, joskus jopa nopeampi kuin me muut. Kirjoneulonta ei tuottanut sen enempää hankaluuksia kuin meille muillekaan, hän piti lankoja erossa eri sormien välissä. Se oli aika erikoinen kokemus.

Minä menin kurssille lähinnä sen takia että se oli ensimmäinen neulekurssi, jonka löysin kurssikalentereista. Sinne mennessäni luulin osaavani aika paljon, varsinkin perusasiat. Tällä kurssilla selvisi, kuinka paljon EN osannut ennestään. Ja kuinka paljon erilaisia niksejä opin. Saimme tietoa myös neuleen historiasta, eri villalaaduista, kirjallisuudesta ja muista neuleisiin liityvistä jutuista. Syksyllä on suunnitteilla jatkokurssi, johon aion ilmoittautua heti kun vain mahdollista.

Toinen syksyn projekteista on neulekoneen kokoaminen ja käyttöönotto. Mutta sillä onkin sitten oma tarinansa....

Ei yhtään hassumpaa....

... istua ulkona varjossa terassilla ja virkata! Jakku tulee pylväistä ja sehän on nopeaa tekoa neulomiseen verrattuna. Yksi kerros vastaa kolmea neulottua. Tein etu- ja takakappaleet yhtenä palana ilman sivusaumoja ja sain ne eilen valmiiksi. Ohjekoko on neulottuun jakkuun ja saan aivosoluille ylimääräistä työtä miettiä silmukkaluvut ja sentit virkattuun muotoon. Koko näyttää sopivalta ainakin vielä ja hihat onkin helpompi tehdä, en ole vielä päättänyt tuleeko pitkät vai lyhyet. Puolipitkät? Lanka kyllä riittää.

Mietiskelin yhtenä päivänä tätä bloggaamista ja sen tuomaa iloa elämään. Ykskaks hoksasin että olen minäkin yksi pieni osa tätä maailman menoa. Elelen täällä omissa ympyröissäni, jotka ovatkin alkaneet kiinnostaa muita tuiki tuntemattomia ihmisiä! Olen tavattoman yllättynyt että niinkin monta kävijää on kiinnostunut minun kertomuksistani. Toisaalta olen itse vähintään yhtä kiinnostunut muiden ajatuksista ja varsinkin kätten töistä sekä työstä niitten takana. Kommentit varsinkin innostavat jatkamaan, vaikka pääasiassa kirjoittelen kuitenkin vielä omaksi ilokseni. Tekniikka tuottaa vielä hankaluuksia ja sentakia en ole alkanut muokata esimerkiksi ulkonäköä. Kuinka muuten on: kun vastaan kommenttiin niin tuleeko se vain uudeksi kommentiksi omalle sivulleni vai kulkeutuuko se vastaanottajalle myös? Minulla ei nimittäin ole ketään tuttua bloggaajaa joka voisi näyttää koneella kädestä pitäen eri juttuja. Kaikki on testaamista vielä...

Mutta testataan eteenpäin! Kuvia olen onneksi oppinut lataamaan ja huomasin unohtaneeni näyttää syntymäpäivähuivini:

???

Tai ei sittenkään. Blogger oli eri mieltä eikä suostunut yhteistyöhön. Toivottavasti seuraavalla kerralla.

Suomen-matka muuten peruuntui erinäisistä syistä ja sen takia olen täällä miettimässä maailmankaikkeutta ja omaa osaani siinä...

Väliaikaraportti....

En taida olla ainoa joka käy lomalla nopeasti päivittämässä....

Olen pettynyt Göteborgiin! En löytänyt yhtä ainoaa lankakauppaa! En etsinyt netin kautta vaan ajattelin, että täytyyhän ne kohdalle sattua niinkuin muutkin kaupat. Lähin lankaan viittaava oli suurimman ostoskeskuksen keskelläoleva markkinapaikan näköinen puoti, jossa myytiin villapaitoja. Langavyyhdet olivat vain rekvisiittana.... Kiersimme myös kaupungin lähiympäristöä (Mölndal, Kungälv) ja kävimme ystävien luona Stenungsundissa, mutta sama tulos.

Jalkapallo meni kuitenkin yli odotusten: tytöt pääsivät A-loppueriin ja hävisivät vasta pelaamalla 9-16 -sijoista (täällä sanotaan 8-delsfinal, mutta kun en ole ikinä harrastanut jalkapalloa suomeksi niin en tiedä kuinka se käännetään....). Alunperin joukkueita heidän ikäryhmässään oli n 80, joten lopputulos on tosi hyvä, varsinkin vielä huomioonottaen sääolosuhteet: 25-30 astetta varjossa ja kaksi ottelua päivittäin polttavassa auringonpaisteessa (2x30 minuuttia).

Aloitin yhtä jakkua puuvillalangasta viime vuoden Novitan vanhan ohjeen mukaan, mutta kun se alkoi takkuuntua, niin päätinkin purkaa ja tehdä omalla ohjeella. Parempi laittaa kuva myöhemmin valmiista kuin yrittää selittää. Otin mukaan myös langat tossuihin kummitytölle tarkoituksena huovuttaa ne kotiintultua, mutta villalanka oli aivan liian hikistä hommaa, vaikka hotelli olikin hyvin ilmastoitu.

Laitan muutaman vanhan kuvan virkistämään, koska kuvaton blogi on aina kuvaton blogi...

Isoäidin neliöistä koottu päiväpeitto muutama vuosi sitten, kun en uskaltanut edes itselleni myöntää että vajaan kymmenen kilon lankavarasto oli aivan normaalia. Sain sen pienenemään jonkun kilon, nämä langat ovat puuvillaa. Näillä neliöillä olen tehnyt aikaisemmin 3 peittoa villaisista jämälangoista, tämä on ensimmäinen puuvillainen kokonaisista keristä ja kivaa vaihtelua.

Äitini virkkaama päiväpeitto 70-luvulta. Hän teki sitä enimmäkseen autossa matkalla mökille ja välillä Rovaniemi-Kemi syntyi yksi pala (n 1 tunti siihen aikaan varsinkin nopusrajoituksia noudattaen). Kalastajalankaa ja 1,25 koukku. Peitto on uskomattoman raskas enkä ole vielä uskaltanut laittaa pyykkikoneeseen siinä pelossa että kone simahtaa... Peitossa on ikävä kyllä tämänkesäistä linnunkakkaa, josta voin päätellä että myös meidän talon ympäristössä on mustikoita.

Ja sokerina pohjalla todisteaineistoa ontuvasta tilkkutyöharrastuksestani. Kävin 6x3 tunnin kurssin muutama vuosi sitten tarkoituksena aloittaa tilkkutöiden ompelu (en ole laskenut kangasvarastoni kilomäärää enkä aio sitä edes tehdä). Kivaa hommaa kun on aikaa. Tilkkutyö vaatii aivan eri lailla kuin neulominen ja virkkaaminen. Työtä ei voi ottaa esille vain pariksi minuutiksi kassista bussissa tai autossa tai telkkarin edessä. Siinä pitää olla sekä ompelukone että silitysrauta käsillä. Tämä peitto on suurin työni (tähän mennessä) ja valmistus kesti alusta loppuun muistaakseni kaksi vuotta. Valmiit palat olivat muhimassa ainakin vuoden ennenkuin sain ne koottua. Nimeksi annoin "Picknik" kankaiden kukka- ja hedelmäkuvioiden inspiroimana. Alkuperäinen idis on Kaffe Fassetilta, jonka näyttelyssä olin 1989. Silloin en edes voinut kuvitella, että itse pystyisin saamaan jotain hänen töihinsä viittaavaa aikaan.

Patalappuja tilkuista olen kuitenkin tehnyt jopa myyntiin. Lisäksi on syntynyt pari vauvanpeittoa ja tilkut on leikattu valmiiksi toiseen picknik-peittoon. Ne ovat paksua pellavaa ja aikomuksena on koota ne tämän vuoden aikana. Näin kerran Tallinnassa pellavaisen parisängyn päiväpeiton enkä voi sitä unohtaa. Se maksoi 50 euroa ja oli takuulla käsin tehty. Ostamattomuus ei ollut hinnasta vaan koosta kiinni, se oli muka liian suuri rahdattavaksi lentokoneessa!?! Eikä se ollut Miehen päätös vaan omani. Kismittää vieläkin etten ostanut!!

Blogi jää jäähtymään.

.... ainakin viikoksi. Lähdemme pelaamaan jalkapalloa Tyttären kanssa Göteborgiin Gothia Cup:iin huomisaamuna ennen ylösnousua ja takaisin tullaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. On siellä varmaan lankakauppojakin...

Saanko esitellä....

...blogimarsu Doris. Rusettimarsu, 2½ v, tykkää harjaamisesta ja energiahieronnasta. Hiljainen hienoneiti ja hepsankeikka. Karvat leikataan silloin tällöin ja neidista tulee punkkari pariksi viikoksi.

Hedvig, syntynyt Ruotsin kansallispäivänä 2 v sitten. Nimeksi sopisi paremminkin Svea.... Tämän neidin tarkoitus elämässä on nukkua ja syödä. Hieman nyreissään, koska se on laihdutuskuurilla. Ei tykkää harjaamisesta, mutta viihtyy muuten sylissä. Kova jupisemaan ja heti kun jääkaapin ovea raottaa, huutaa kuin palosireeni (ettei vain jää ilman ruokaa).

Tämä herra on täysihoidossa. Nimeä ei mainita julkisesti, koska ei ole omistajan lupaa. Omassa häkissä ettei tule "vahinkoa" neitien kanssa. Kovasti kiinostunut varsinkin Doriksesta.

Ja sitten aivan muuta:

Tämä on muovinen puikkokotelo, jonka löysin keväällä kirpputorilta yhdellä eurolla. Aivan uuden veroinen! Kuvasin sen äitini kutoman räsymaton päällä. Äiti on nimittäin kutonut aikoinaan kaikki räsymatot itse kotiin, kahdelle mökille, kahdelle pojalle ja minulle. Kaikki yhtä tiiviitä ja kestäviä. Vanhimmat mattoni ovat n 25 v vanhoja ja vieläkin käytössä!

Sitten omia töitä:

Ohuesta mohairista pikkuhuivi, jossa erivärisiä ja -kokoisia helmiä koristeena. Idean sain tanskalaisen ammattineulojan Lena Blidell:in kirjasta "Sköna sjalar". Seuraavana lähikuva:

Tossut huovutin jouluksi ja pidin ihan itse, koska olin niihin niin tyytyväinen ja onnistuin saamaan omaa kokoani. Aloitin huovutuskokeiluni vasta viime vuonna Ullasta löytämäni pannulappuohjeiden innostamana. Näihin laitoin kulkusten (kantapäässä, ei näy kuvassa) lisäksi lappiaiheista koristekanttia, olenhan Rovaniemeltä kotoisin.

Tyttären villapaita n 10 vuoden takaa. Malli Novitasta ja kuvio neulottu työn mukana. Kissa angoraa, tietenkin! Tummemmat pinkit rusetissa ja lankakerässä kirjattu jälkeenpäin.

Ja tässä huivi, jonka virkkasin jämälangoista joskus 70-luvun alussa. En muista tarkkaa vuosilukua, sen vain että asuin vielä vanhempieni luona ja kävin kai lukiota. Muistaakseni käytin sitä hyvin harvoin, vaikka olin kyllä tyytyväinen tulokseen. Ja kauhukseni muistan myös, että olen aikonut laittaa sen erilaisiin keräyksiin useamman kerran, mutta kuitenkin säästänyt viime tingassa. Otin sen uudelleen käyttöön viime talvena ja olen saanut niin paljon kehuja, etten kai mistään muusta työstäni aikaisemmin.

Kuvia...

Miehen villapaita Setesdalin tapaan. Ostimme kameran eilen ja nämä ensimmäiset kuvat ovat harjoittelua.

Tässä lähikuva etukappaleen mallineuleesta.

Lintuallas näyttää tällaiselta. Laitoin Nokian puhelimen jotta voi verrata kokoa. Yksi mustarastas käy ahkerasti altaalla, muuten sen ovat miehittäneet ampiaiset. Tarvitsevatkohan ne betonia pesänrakennukseen?

Tämä kuvien lataaminen vaatii kärsivällisyyttä varsinkin näin myöhään perjantai-iltana, joten lisää tulee huomenna. Latasin parikymmentä kuvaa sekä uusista että vanhoista töistäni sekä blogimarsut, joita on tällä hetkellä kolme. Kaksi omaa ja yksi naapurista täysihoidossa oikein kantakirjan kanssa!

Mies oli läkähtyä nauruun....

... saadessaan syntymäpäivälahjansa, villapaidan Stendalin tapaan. Viime torstaina oli vuoden siihen asti lämpimin päivä +34 astetta ja jopa yö julistettiin trooppiseksi, koska lämpötila ei laskenut alle +20 asteen. Silloin meillä oli unohtumattomat 100-vuotisjuhlamme!! Ja onnistuivat yli odotusten - viimeiset vieraat viihtyivät niin että piti "heittää ulos" ja tunkea taksiin, että päästiin siivoamaan. Se on hyvä merkki. Ja ruokaa kehuttiin ja kaikki näyttivät viihtyvän. Aika moni oli autolla, koska perjantai oli vielä työpäivä, mutta se ei iloa haitannut.

Olen tehnyt jo kolme lintuallasta ja odottelen raparperinlehtien kasvua. Ensimmäisen pidän itse (se on suurin), toisen annoin vanhimmalle veljelleni ja kolmas lähtee Stenungsundiin ystävättären uuteen puutarhaan. Lähdemme nimittäin ensi viikolla Göteborgiin Gothia Cup:iin Tyttären jalkapallon merkeissä ja tarkoitus on vierailla myös tuttujen luona.

Varasin myös jokakesäisen Suomen matkan ja onneksi surffailin hintojen perässä: yleensä menemme Siljalla Helsingin kautta yölaivalla, koska silloin automatkasta tulee lyhyin Päijänteen itäpuolelle. Se olisi kuitenkin maksanut lähes 300 euroa alennuksineen... Löysin sitten vaihtoehdon samalta varustamolta Turun kautta päivälaivalla vajaaseen 90 euroon. On hieman eroa. Ainoa huono puoli on pidemmän automatkan lisäksi aikainen ylösnousu varsinkin kotiinpäin, mutta lomalla ollessa se ei niin haittaa. Eikä myöskään hinta huomioon ottaen...

Nyt pitäisi keksiä mukavaa matkaneulomista kahdelle tulevalle viikolle. Pöytäliinan virkkaus etenee hitaasti, koska siinä täytyy laskea ja pitää kerrokset järjestyksessä. Taitaa syntyä sukkia pitkästä aikaa tai puuvillainen huivi. Tai sitten voisin kokeilla sukkia jalkaterästä aloittamalla... Ideoitahan kyllä on, pulmana on enemmänkin runsaudenpula....

Sain lahjaksi....

.... Elsebeth Lavoldin "Vikingamönster i stickat". Todella kauniita neuleita ja selvät ohjeet. Olen kerran aikaisemmin neulonut Miehelle irlantilaistyyppisen villapaidan. Aloitin sen kesällä hyvissä ajoin tarkoituksena saada joululahjaksi. No, siitä tuli seuraavan kesän syntymäpäivälahja ja vielä yksinkertaistetulla mallilla. Etukappaleessa on jopa yksi virhe keskellä tuplapalmikossa, mutta sitä ei huomaa muut kuin tekijä. Antaessani lahjan sanoin että se on yksi suurimpia rakkaudenosoituksia hänelle ja toivon että hän sen ymmärtää... Ilmeisesti ymmärtää koska paita on aivan selvä suosikki.

Lauantai-iltana kerin yhden 200 gr:n puuvillavyyhdin keräksi tarkoituksena virkata kaitaliina yhden piirongin päälle, josta puuttuu oikean kokoinen liina. Se kesti tasan yhtä kauan kuin MM-jalkapallon neljännesvälieräottelu Englannin ja Portugalin välillä, jatkoajat ja rankut mukaanlukien.... Kun mietin aikaisemmin blogini nimeä niin yksi ehdokas oli "Tuulin trasselit", mutta en sitä ottanut koska halusin jotain kansainvälisempää. Se olisi kyllä muuten ollut täysin nappiin. Minkä ihmeen takia vyyhdet menevät aina takkuun? Ja minkä ihmeen takia en ota esille vyyhdinpuuta (mikä on "garnvinda" suomeksi? sanakirjan mukaan se on vyyhdinpuu, mutta se tuntuu vieraalta sanalta), vaan luulen että tuolin selkämys on OK? Lankaa hakiessani sanoin muille, että pitää vain vähän keriä lankaa valmiiksi, että on jotain tekemistä telkkaria katsoessa...

Sain viime torstaina valmiiksi petonista valamani lintualtaan. Mallina oli valtavan suuri raparperin lehti, jota olen kasvatellut jo monta viikkoa tätä tarkoitusta varten. Oli kai aloittelijan tuuria, koska se onnistui TÄYDELLISESTI!! Sain jopa tilauksen vanhimmalta veljeltäni ja valoin toisen sunnuntaina. Annan kuivua huomiseen varmuuden vuoksi, ettei halkea. Allas oli helppo tehdä, petonipussi oli aika raskas vain käsitellä (20 kg:n pussista sain kaksi) ja raparperilehden pois raaputtamisessa meni monta tuntia. Mutta kivaa hommaa aurinkoa ottaessa. Siitä tulee myös kuva hieman myöhemmin.